hmmn.. se olis sitten taas päivä ohitse. hyvinhän se meni..onneksi. ei kylläkään ihan niinkun olin ajatellu mutta hyvä niin,tälläset päivät onkin paljon kivempia.

tuossa aamulla lasteni isä soittikin että on lähdössä ostamaan tyttärelle uutta välikausihaalaria..kokoja hän vaan mietti ja minä ehdotinkin että lähdettäs lasten kanssa mukaan. ja niin me mentiin.. kaupat kierreltiin ja löytyihän sieltä puku tytölle,pojalle housuja ja paita...okei okei,lähti mullekkin pari paitaa yllättäen mukaan kotiintulo matkalla meidän oli pakko pyrähtää lasten isin luona kun ratsastuksen oepttaja tarvis nopeaa apua.. sinne me sitten maatilan rauhaan jäätiin hetkeksi.. poika lähti isänsä kanssa käymään vähän metsällä ja minä valloitin tyttären kanssa saunan sillä välin...olipas se kivaa! eli tossa nyt oikeastaan menikin koko päivä... okei...tää nyt ehkä olikin jo aika tylsä kirjotus.. mut nyt ei juttu luista oikein ollenkaan.. ajatukset hukassa.. no,huomenna lisää :)

nonii,jospa sitä nyt alottas ja kirjottas ihan oikean merkinnän. heti oli pakko ruveta kokeilemaan

kello on 11.22 ja minä huomaan et hitto en ole saanu aikaiseksi vieläkään yhtään mitään. melkein joka ilta pistän itselleni tavoitteen "huomenna minä teen näin ja näin" ja joka ilta minä sitten tietenkin huomaan että aikaseksihan sitä en saanut, monesti saan kyllä aloitettua hommat...kuten esim eilen kun aloitin tiskaamisen. juu,sain mä tiskattua jonkin verran astioita ja yllättäen mulla muuten lilluu se eilinen tiskivesi vieläkin tuolla...samoin kun lasten huoneessa on vaatekaapit jo varmaan neljättä päivää lattialla kun minä päätin vähän ruveta tekemään inventaariota. juu,alotin mä senkin mutta kesken kaiken löysin itseni kaupasta poiketen tosissaan kunnolla aiheesta. eilinenkin tiskaus muuten päätyi siihen että kesken tiskien olen lähtenyt ystäväni luokse 20 kilometrin päähän kahville... hahaa, kuulostaa hullulta

noh,eilen oli sitten siitä erikoinen ilta että en antanut itselleni mitään tavoitetta tälle päivälle...jospa sitä joskus oikeasti olis vaan ja tekis mitä tykkää.jos ei antas noitten pakollisten asioiden tänään ollenkaan stressata(tarkoitan siis siivousta yms) muutenkin olen vähän tälläinen extempore ihminen ja en stressaa näistä normi asioista.. ja siksi RAKASTAN asua yksin, yksin aikuisena siis. kyllä nimittäin mieleen tulee aika kun asuin lasten isän kanssa...voi hyvänen aika meillä aina tuli hirveitä riitoja siitä kun minä en tehnyt asioita loppuun asti.. eikä se tietenkään voinut sitä ymmärtää että minä en tee niin tahallani,vaan minä eksyn asiasta toiseen ja huomaan sen itsekkin vasta sitten kun ajatuksen kanssa sitä ajattelen.

muutta,annoin siis kuitenkin lopulta nyt aamulla itselleni tavoitteen, ja tämä tavoitehhan koskee ihan lasten kasvatusta. olen siis seurannut itseäni tässä lasten kanssa ja tajunnut et hitto,sehän olen muuten minä joka lapsille antaa periksi kaikessa... sehän olen minä jota lapset ei niinkään tottele ja minä sitten sormi suussa jään miettimään että mitä pitäis tehdä kun tulee se ongelma tilanne. no selvitin lapsille aikomukseni, kerroin heille että jokaisesta ilkeästä tempusta ja tottelemattomuudesta ihan tosissaan joutuu nurkkaan. ollaan me jo luonnollisesti käyty monia huutoja läpi mutta kello on vasta noin vähän ja nyt jo sujuu niin hyvin et isompi menee nurkkaan valittamatta :D olen ylpeä itsestäni hetken :D

ja voi aaaarg....mä olen koko aamun odottanu et ihastukseni laittaa mulle viestin, hitto MINÄ EN AIO laittaa sille ensin...ja voi että kun muuten tekis mieli laittaa...voihy. jospa nyt keksis muuten muuta ajateltavaa ja menis tekemään vaikka ruokaa....

ajattelin aloittaa tänne tälläisen päiväkirjan muodossa olevan blogin. epäilen jo tässä vaiheessa sitä että saanko kirjotettua tänne mitään....no,sen näkee sitten.

tänne ajattelin kirjoittaa elämästäni ja kaikista maailman inhottavista ja mukavista jutuista..kaikesta mitä nyt ikinä mieleen juolahtaakaan.olen siis kahden pienen lapsen äiti, poikani täyttää tämän vuoden lopussa 5 vuotta ja tyttäreni ensivuoden alussa 4 vuotta. heillä on siis ikäeronaan 1v ja..öö..3 viikkoa. itse olen siis 23 vuotias,todellakin väärin ymmärretty tapaus. mukanani kulkee 24/7 sellainen ikävä tosi asia kun adhd-c ja sehän se hankaloittaa ja värittää mukavasti meidän elämää. asun pienessä kolmiossa pikkuruisessa kylässä oikeastaan keskellä ei_mitään_.olen siis tälläinen osa-aikainen yh-äiti, eronnut lasten isästä ja yhteishuoltajuus löytyy..lapset ovat siis minulla jokatoinenviikko ja isällään taas sitten ne toiset viikot :D meidän kanssa asuu myös kaksi kissaa ja tietenkin rotta. meitsi kuuluu niihin ihmisiin ketkä kamppailee aika ajoin paikastansa tässä maailmassa,minulla ei ole oikeastaan ystäviä täällä koska maineeni on _hullu_ johtuen varmaan siitä kun vietin elämästäni 3 viikkoa vuosi sitten osastolla,tutkimuksissa. ja näin otin mukaani tuon rauhottumis jakson aikana siis sen suuren hullun leiman otsaani. olen myös tällä hetkellä työtön, se on ihan vahinko..minulta puuttuu ajantaju melkein kokonaan ja siksi en siis ole vain saanut aikaiseksi itselleni hankkia harjottelu paikkaa tai töitä.

olkoon tuo siis tämä aloitus teksti nytten. sit alankin kirjottelemaan tänne elämästäni,tunteistani,vaikeuksistani ja kaikesta olennaisesta. siitä millaista on olla ihminen jonka sisällä on edelleenkin pieni adhd-c kuriton kakara.